Purkka: Löytämättömän ja Kuoriin Kokeilevan Merieläimen Erinomainen Seura
Purkkatyyppiset gastropodit, joihin kuuluu myös purkka eli Patella vulgata, ovat kiehtovia olentoja. Ne ovat evoluution mestariteoksia, jotka ovat sopeutuneet elämään rannikon karkeassa ja aaltoilevassa ympäristössä. Purkka on varsin yleinen Pohjanmeren rannikolla, mutta sen salaperäinen elämäntapa herättää edelleen ihmetystä sekä tutkijoita että tavallisia merestä kiinnostuneita.
Purkan ulkonäkö ja anatomia
Purkka on melko yksinkertainen luomus: kova, kartiomainen kuori ja lihasrakenteen ansiosta tiukasti kiinni tarttuva jalka, jolla se liikkuu ja kiipeilee kivillä. Kuoren pinta on usein rikkonainen ja naarmuuntunut aaltojen ja hiekkanjyvien hankausreunat. Kuori voi kasvaa jopa 5-7 senttimetriä korkeaksi, ja sen väri vaihtelee harmaasta ruskeaan, joskus vihertävääkin sävyä sisältäen.
Purkan kehon muoto on selvästi sopeutettu kivikkoisille pinnoille: kuoren alaosa on leveä ja tasaisen näköinen, mikä mahdollistaa tiukkaan tarttumisen. Kyljissä kuori on kapeampi ja kartiomaisempi, suojaten sisällä olevaa pehmeää kehoa aalloilta ja petoeläimiltä.
Purkan jalka on lihasvoimainen ja useita kertoja kuorin kokoa suurempi. Jalaa voi verrata pikemminkin vahvaan lihakseton “jalkaan” kuin mihin tahansa muuhun eläimen jalkaan. Jalassa on lukuisia imukuppeja, jotka mahdollistavat purkan kiinnittymisen tiukasti kiviin ja rantaveteen.
Purkan ravitsemus: Leväruokailu aaltojen alla
Purkka on kasvinsyöjä ja elää pääasiassa rannikkoalueilla esiintyvästä levistä. Se raapii jalallaan levien pintaansa irti, ja syötätään niiden soluja ja ravinteita. Purkan ruoansulatusjärjestelmä on erikoistunut pilkkomaan levien selluloosaa, mikä tekee siitä ylipäätänsä melko vahvan “ruokailukoneen”.
Eläintavat ja lisääntyminen:
Purkka on tyypillinen “kiinteästi kiinni asuva” eläin. Se viettää suurimman osan ajastaan kiinnitettynä kiviin, liikkumatta paljon. Aaltojen ja virtausten vaikutus purkan elämään on merkittävä: aalloilla voi olla vaikutusta levien saatavuuteen sekä purkan hengitykseen. Kun vuorovesi laskee, purkka jää altistuneena ilmalle ja aurinkokulmiaan, mutta sen tiukka kiinnittyminen kiviin estää sitä putoamasta.
Purkka on myös hermafrodiitti eli sillä on sekä koiras- että naiseliminet. Parittelun tapahtuessa kaksi purkkaa “tiukasti halaavat” toisiaan ja siirtävät siittiöitä toisiinsa. Munat munitaan kivien pintaan, ja ne kehittyvät uusina purkoiksi.
Purkan ekologinen merkitys:
Purkka on tärkeä osa rannikon ekosysteemiä. Se syö leviä, jotka muutoin voisivat kasvaa liian suuriksi ja tukkia muita organismeja. Purkka toimii myös ravinnonlähteeksi monille muille merieläimille, kuten kaloille ja simpukoille.
Kiinnostavia faktoja:
- Purkan kuori on erittäin kestävä ja sitä on käytetty historiallisesti korujen ja työkalujen valmistukseen.
- Purkat voivat elää jopa 10 vuotta.
- Pienet purkat ovat herkempiä kuivumiselle, joten ne asuvat usein vesirajan yläpuolella olevilla kivillä.
Purkan suojelu:
Vaikka purkka on yleinen laji, sen populaatioita uhkaa saaste, rannikoita muuttava rakentaminen ja ylikalastus. On tärkeää suojella purkan elinympäristöjä ja edistää kestävää kalastusta.